maanantai 14. toukokuuta 2012

Pitkä, sekava, turha teksti


Kello tulee jo kaksi yöllä. Pitäisi olla nukkumassa, mutta ei vain yksinkertaisesti tule uni. Ei ole edes unilääkkeitä enää jäljellä. Ei auta muu kuin odottaa unta.. Turhauttavaa.

Niin, aamulla pitäisi olla jo puoli kymmenen aikaa menossa psykiatrian polille, en tiedä tosin jaksanko sinne mennä. Tavallaan ei kiinnostaisi mennä, ehkä jopa hieman pelkään sinne menemistä, en tiedä miksi.. Haluisin vain jäädä kotiin, olla näkymätön. Olen huomannut, että olen alkanut välttelemään ihmisiä. Pelottavaa kohdata ihmisiä, ihmiset pelottaa.

Eilen keskusteltiin iskän kanssa muuttamisesta eli siitä jos muuttaisin jo omaan asuntoon. Isän mielestä se ei ole hyvä idea mun "tilanteen" kannalta. Isän mielestä se voisi johtaa rankkaan alkoholin käyttöön sekä uuteen itsemurha-yritykseen. Jaahas, on se kiva, että luotetaan. No toisaalta ymmärrän hyvin, olen niin monta kertaa maannut sairaalassa itsemurha-yritysten takia, että vähemmästäkin menee luottamus. Harmittaa vain kun kukaan ei usko, että pärjään. Haluan pärjätä ja onnistua. Haluan. Todella haluan. No ehkä se riittää, että uskon tuohon itse.
Ehkä mä vielä mietin tuota omaan asuntoon muuttamista. Vuoden sisällä kyllä meinaan muuttaa, se on varma juttu. En tiedä.
Mutta se siitä..

Niin, voisin vielä kertoa viikonlopusta.
Eli olin mun papan luona koko viikonlopun kun perjantaina oli ne mummin hautajaiset.  En halunnut jättää yksin pappaa, mutta oli virhe jäädä sinne sen luokse iskän kanssa. No Koko lauantai-päivä meni siinä, kun katsoin niiden ryyppäämistä, en päässyt pois sieltä. Ei ollut mitään keinoa päästä pois. Sain pienen hengähdystauon kun lähtivät muiden sukulaisten kanssa johonkin kuppilaan. No ei sitä ihanaa hiljaisuutta ja rauhaa kestänyt kuin pari tuntia. Isä soitti, että pappa on tulossa taksilla kotiin kun on niin huonossa kunnossa. Ajattelin vain, että "hienoa". Pappa oli aivan kamalassa humalassa. Ei pysynyt pystyssä, puhe sammalsi, haastoi riitaa etc. Yritä nyt sitten raahata 39asteen kuumessa, väsyneenä sekä ahdistuneena yli 100kiloista äijää sänkyyn nukkumaan... Pappa käyttäytyi todella huonosti mua kohtaan. Arvosteli, haukkui, yritti lyödä..

Siinä meni se la-su välinen yö papan kanssa tapellessa.. Oli oikein "mukavaa"..
Oli kyllä viimeinen kerta kun sinne menin.. En tiedä edes miksi kirjoitan tätä, ehkä halusin vain purkaa johonkin.. Onneksi olen nyt taas kotona, hyvällä fiiliksellä. Ei ole enää kuumettakaan.
Anteeksi pitkä, sekava, turha teksti.. Oli vain pakko kirjoittaa kun ei tässä ollut muutakaan.

Unia kaikille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa, ole kiltti ja jätä sanomatta!